”Onko teillä kenneli?”

Tätä kysytään usein kun kerron kuinka monta koiraa meillä on. Nykyisin vastaammekin kysymykseen vain: ”riittävästi”.

Miksi niitä sitten on niin monta? Niitä vain on tullut… Kaksi koiraihmistä muuttaa yhteen, kumpikin on kasvattanut koiria, eri rotuja tosin, ja ovat muutenkin koirista innostuneita. Harrastusten kautta lähinnä. Meillä on vielä siitä poikkeuksellinen tilanne, että rotuja löytyy kuutta erilaista, pian seitsemän. Ainoastaan yhtä rotua kasvatan nykyisin, muut ovat muista syistä hankittuja tai  kasvatustoiminnan loppuneen niiden kanssa.

Ymmärrän hyvin, miksi ihmiset ihastuvat yhteen rotuun ja paneutuvat siihen tosissaan ja täydellä sydämellä. Itsekin olen sitä mieltä, että kovin montaa rotua on vaikea hallita kasvatusmielessä, siksi itsellänikin on ollut vain kaksi rotua mitä olen kasvattanut. Mutta kun niitä kiinnostavia rotuja on vaan liikaa 😀  Itse koen erittäin mielenkiintoisena tutustua eri rotuihin nimenomaan sitä kautta, että asuu ja kenties harrastaa niiden kanssa. Myös tietynlainen ulkopuolisuus on joskus etu jonkin rodun parissa, näkee ehkä asiat paremmin kauempaa ja ilman suurta intohimoa. Myönnän itsekin syyllistyneeni ’omissa roduissani’ niihin kuuluisiin vaaleanpunaisiin laseihin ja alkanut pitää jotain outoa täysin normaalina, koska ’se nyt vaan kuuluu tähän rotuun’ jne.

Ja se sana kenneli. Tällä hetkellä meillä asuu kotona vain kaksi jalostuskelpoista narttua eli kasvatustoiminta on aika jäissä, ihan omasta tahdostani. Toki sijoituksessa on monta koiraa, uroksia ja narttuja, mutta ei ole varmaa kuinka moni niistä lopulta päätyy jalostuskäyttöön. Mutta kyllä, kennelnimi löytyy. En silti koe, että meillä on varsinaisesti kenneliä, intressit ovat pääasiassa muualla.

Monikoiraperheen elämä toki eroaa jonkin verran yhden-kahden koiran taloudesta. Kaiken perustana ovat koirat ja niiden arjen sujuminen. Kuinka pitkän ajan voimme olla poissa, kuinka moni koira mahtuu mukaan jos lähdemme jonnekin reissulle, kuka hoitaa koiria sillä aikaa, kenellä on juoksu, ketkä eivät tule toimeen keskenään, ovatko kaikki portit kiinni, ruoka loppu koirilta (suutarin lapsilla ei ole kenkiä -efekti!), siivousta, karvanlähtöä, treenejä, kokeita, testejä, yhdistystoimintaa jne. Kaikki itseasiassa pyörii koirien ympärillä. Varsinkin nyt kun lapset ovat jo muuttaneet omilleen. Ja työkin siis liittyy koiriin ja kissoihin, puoliso yhtä tiiviisti mukana koiramaailmassa.

Mitä tästä kaikesta sitten saa? Muuta kuin karvaisia sohvia, eläinlääkärinlaskuja, purtuja jalkalistoja jne? Olen joskus miettinyt kuinka paljon köyhempää elämäni olisi ollut ilman koiraharrastusta? Enkä nyt tarkoita rahallisesti 😀 Olen tutustunut ympäri maailmaa mielenkiintoisiin ihmisiin, saanut ja voinut matkustella koirien vuoksi eri maissa, tutustunut erilaisiin koiriin ja omistajiin sekä harrastuksiin, oppinut ja edelleen opin koko ajan lisää koirista, uutta tietoa tulee koko ajan. Ja kuten koiramaailmaan kuuluu, en tunne ihmisiä koko nimeltä saati tiedä heidän siviilielämästään mitään. Mutta tunnen heidän koiransa, sen nimen ja miten se on pärjännyt näyttelyissä/kokeissa jne.

Ja mitä tekee koiraihminen päästessään lomalle, joka ei liity koiriin mitenkään? Nukkuu. Ilman, että tarvitsee miettiä ja kuulostella, kuka koirista nyt haukkuu, oksentaa tai muuten vaan pohtia mikä outo ääni nyt kuuluu alakerrasta, tuhotaanko siellä paikkoja?

-Tuija sekä lauma: Börte (tiibetinmastiffi), Peikko (amerikanakita), Musti (valkoinenpaimenkoira), Eini (mopsi), Arska, Erkki, Bindy, Bitzy (pk ja lk chihuja) sekä  Jästi (saksanpaimenkoira)

P.S On meillä toki vielä pari kissaa sekä syyrialaista hamsteria…

lauma

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s