SEURAKOIRA LUONNETESTIIN?

koko

Nyt kesän aikana on taas luonnetestikausi parhaimmillaan. Alla oleva on luonnetestituomari Jorma Lankisen kirjoitus testistä yleisesti ja miten se sopii kaikille roduille.

Miksi ihmeessä veisin seurakoirarotuisen koirani palveluskoirien luonnetestiin? Tämän kysymyksen kuulee tänäkin päivänä usein, vaikka luonnetestillämme ei ole enää mitään tekemistä palveluskoirien kanssa.

Luonnetestin esiaste syntyi 1900-luvun alkuvuosina Ruotsissa. Silloisen testin tavoitteena oli testata armeijan koirien soveltuvuutta eri työtehtäviin. Tämän ajatuksen toimimattomuus huomattiin pian, ja testiä kehitettiin tavoitteena koirien koulutettavuuden arviointi. Tämäkään tavoite ei ole toteutunut ja alunperin palvelus- ja sotakoirien testistä on kehitetty oivallinen käyttäytymistesti kaikille koirille.

Suomeen luonnetesti tuli vuonna 1976 ja oli aluksi virallinen vain palveluskoirarotuisille. Ensimmäinen kymmenen vuotta testattiinkin miltei yksinomaan palveluskoiria. pikku hiljaa alettiin ymmärtämään, ettei testistä saada paljoakaan apua koiran koulutettavuuden arvioimiseen, vaan kyseessä onkin hyvä käyttäytymistesti kaikille koirille. 90-luvulla testi avattiin kaikille roduille viralliseksi, ja nykypäivänä reilusti yli puolet testatuista koirista onkin muita kuin palveluskoiria. Alkuaikojen teknisesti aina samalla kaavalla ja voimalla suoritettu testi on muuttunut vuosien kuluessa paremmin huomioimaan koirien perusluonteen, ja nykyisin jokainen testin osuus suoritetaan aina koiran ehdoilla. Testitilanteen hyökkäyksien voima riippuu aina testattavasta koirasta. Näin pyritään varmistamaan, ettei koiralle jää testitilanteesta traumoja kotiin vietäväksi.

Miksi testaisin seurakoirani?

Koiran luonteen ja käyttäytymisen kanssa elämme 365 päivää vuodessa, kun esimerkiksi sen ulkomuotoa arvioi ammattilainen vain muutaman kerran vuodessa.

Objektiivinen, vertailukelpoinen testitulos antaa kasvattajille mahdollisuuden huomioida myös luonteenominaisuuksia jalostustyössään. Yksittäinen luonnetestitulos ei kuitenkaan kerro riittävällä varmuudella linjan luonteista, joten myös muita kuin varsinaisia jalostusyksilöitä pitäisi saada testattua. Jokainen testattu koira on arvokas rodun luonteita arvioitaessa.

 Toimintakyky, taisteluhalu, temperamentti…

Mitä testitulos koiran käyttäytymisestä kertoo?

Testituloksessa koiria arvioidaan kymmenen eri luonteenominaisuuden mukaan. Näistä yhdeksän arvostellaan asteikolla +3 – -3, jossa miinusmerkkiset arvot eivät ole toivottuja. Testitermistö on peräisin 1900-luvun alkupuolelta, ja nykykynologia ei läheskään kaikkia näitä luonteenominaisuuksia tunnusta. Ominaisuuksien konkreettisuudella ei sinällään ole merkitystä; tärkeää on vain ymmärtää mitä kukin osa-arvio tarkoittaa.

Toimintakyky on nykytietämyksen valossa erillisenä luonteenominaisuutena tuntematon. Luonnetestissä toimintakyky kuvaa ennen kaikkea koiran kykyä voittaa pelkonsa uhkaavissa ja sille yllättävissä tilanteissa. Toimintakykyä ilmaisee yhtälailla puolustautuminen kuin pakokin, toimintakyvyttömyys ilmenee koiran pyrkiessä joko mitätöimään tilanteen, tai sen lopettaessa toimintansa pelon vuoksi.

Esimerkiksi toimintakyvyn erikoiskokeena toimivassa kelkkakokeessa kelkalle kyhättyä hahmoa vedetään ohjaajansa kanssa seisovaa koiraa kohden. Jokaiselle koiralle hahmo liikkuu eri lailla, tavoitteena on saada koira pelkäämään lähestyvää mörköä. Varsinaista toimintakykyä mitataan kelkan saavuttua ohjaajan sivulle ja liikkeen loputtua – miten nopeasti koira voittaa pelkonsa ja menee tutustumaan uhkaan.

Toisena toimintakyvyn erikoiskokeena toimii ns pimeä huone: hämärä suljettu tila, jossa kulkuesteitä. Ohjaaja siirtyy sisälle ja koira jää odottamaan ulkopuolelle toisen tuomarin kanssa. Koira lasketaan tilaan ja sen tulisi etsiä ohjaaja ilman apua. Mikäli koira ei itsenäisesti lähde etsimään, kutsuu ohjaaja sitä. Tästä osasuorituksesta puuttuu kelkkakokeeseen kuuluva koiraan kohdistuva uhka. Uhka syntyy koiran omien korvien välissä.

Toimintakykyä on monesti verrattukin rohkeuteen. Jokaiselle koiralle olisi luonnollisesti tärkeää voittaa pelkonsa todellisen ja luulotellun uhan edessä, joten toiveena olisi mahdollisimman hyvä arvosana kyseisetä ominaisuudesta. Valitettavasti tämän ominaisuuden arvosteluun on lisätty koko testin kulku. Jotta arvosana nousee, tulisi koiran mm myös puolustaa itseään, laumaansa ja taistella. Tämän arvosanan kohdalla tuomarikohtaiset näkemyserot ovat liian suuria, jotta voisimme arvioida testituloksia luotettavasti. Nykyarvostelussa toimintakyvyn arvosana onkin enemmän yleisarvostelu testin kulusta kuin yksittäisen ominaisuuden arvio.

Terävyys tarkoittaa luonnetestissä koiran taipumusta reagoida aggressiivisesti sitä uhkaavaa ihmistä kohtaan. Mitä terävämpi koira on, sitä pienemmästä ärsykkeestä se käyttäytyy aggressiivisesti. Luonnetestissä yleistä terävyyttä – esim. ympäristöön kohdistuvaa – ei arvioida.

Terävyyden erikoiskoe: Koira kiinnitetään lyhyellä taluttimella seinään tms. ja ohjaaja poistuu koiran näkyvistä. Toinen testituomareista lähestyy sitä uhkaavasti – ensin epäröiden – ja lopuksi selkeän hyökkäävästi. Hyökkäys loppuu ja tuomari alkaa puhua koiralle ystävällisesti. Koiran tulisi lopettaa aggressiivinen tai pelokas käyttäytyminen ja antaa nyt ystävällisen hyökkääjän koskea itseensä.

Aggressiivisuuden ilmaisujen voima ei vaikuta tästä ominaisuudesta saatavaan arvosanaan, vaan pyrkimys itsensä puolustamiseen. Terve ominaisuus kaikissa koirissa mikäli terävyys ei kumpua pelosta.

Puolustushalu on terävyyden sukuinen ominaisuus. Tätä kuten muitakin ominaisuuksia arvioitaessa pyritään luonnetestissä arvioimaan nimenomaan halua, ei opittua kykyä. Koiran toiminnan aktiivisuus sen puolustaessa ohjaajaansa ei vaikuta arvosanaan, tärkeämpää on sen asema ohjaajaan ja hyökkääjään nähden. Kun koira pyrkii pysymään ohjaajan ja hyökkääjän välissä osoittamatta minkäänlaista aggressiivisuutta, voidaan katsoa sillä selvästi olevan halua puolustaa laumaansa, kun taas voimakkaastikin ohjaajan selän takaa haukkuva ja muriseva koira saattaa omata puutteita tässä ominaisuudessa.

Erikoiskokeessa toinen tuomareista hyökkää koiran kanssa kulkevaa ohjaajaa kohti. Tässä erikoiskokeessa on joskus vaikea erottaa puolustaako koira itseään vai laumaansa.

Laumaeläimen, kuten koiran tulisi aina osoittaa jonkinasteista halua puolustaa omaa laumaansa. Tästä syystä ei ole suositeltavaa testata koiraa vieraan ohjaajan kanssa.

Taisteluhalu ei nykytiedon mukaan myöskään ole erillinen ominaisuus. Kuitenkin tämä luonteenominaisuuksien summa on tärkeimpiä luonnetestissä mitattavia suureita. Tämä ominaisuus näkyy kaikissa luonnetestin tilanteissa, ei pelkästään sen erikoiskokeessa: leikissä tuomarin kanssa. Koiran tulisi osata purkaa siihen kohdistuvaa painetta taistelemalla todellista tai luuloteltua uhkaa vastaan. Väsyessään fyysisesti koira jatkaa toimintaa nimenomaan taisteluhalunsa avulla.

Luonnetestissä taisteluhalua mitataan erikoiskokeella, jossa tuomari leikkii koiran kanssa ensin puukepillä, sitten tarvittaessa pehmeämmillä välinellä (purupatukka, rätti tms). Kaikki koirat eivät ole tottuneet leikkimään ihmisen kanssa, tai ovat perusluonteeltaan pidättyväisiä vierasta kohtaan, joten niiden ei voi odottaakaan leikkivän vieraan ihmisen kanssa. Tässä tilanteessa annetaan ohjaajan yrittää leikkiä koiransa kanssa. Pelkkä leikkiminen ei kuitenkaan ratkaise annettavaa arvosanaa, vaan uhkatilanteet kertovat tästä ominaisuudesta muissa testiosioissa.

Hermorakenne on tärkeimpiä jokapäiväiseen elämään vaikuttavia tekijöitä. Tämä ominaisuus ei ole mitenkään omistajan koulutettavissa. Koiran hermorakenne ilmenee parhaiten sille yllättävistä tilanteista palautumisessa. Hyvähermoinen koira palautuu nopeasti uusien tilanteiden aiheuttamasta jännityksestä, huonohermoisen tarvitessa jopa pitkiäkin palautumisaikoja näissä tilanteissa.

Hermorakennetta tarkkaillaan koko luonnetestin ajan. Varsinaista erikoiskoetta tälle ominaisuudelle ei ole.

Temperamentti on koiran kyky havainnoida ympäristöään ja mukautua siihen. Kyse ei ole ainoastaan nopeudesta reagoida niihin, vaan optimissaan koiran tulisi mukautua ympäristön muutoksiin ilman viivettä ja myös reagoida niihin. Temperamentin ollessa liian korkea, on koiralla ongelmia keskittymisessä.

Erikoiskoe: Ohjaajan kanssa kulkevan koiran perään lasketaan takaa-ajava rämisevä tynnyri. Koiran väistöliikkeen voima ja hallinta kuvaavat parhaiten koiran temperamenttia.

Kovuus on luonteen jalostuksen kompastuskivi. Kovuudella tarkoitetaan koiran taipumusta muistaa kokemaansa ja sen vaikutusta toimintaansa jatkossa. Perimältään pehmeän koiran näkyvä käyttäytyminen muuttuu etenkin sen elämän varrella paljonkin kokemuksien perusteella, kun taas kova koira ei anna näiden vaikuttaa tulevaan käytökseensä. Perimältään riittävän kova koira ilmentää lähes perittyä luonnettaan käytöksessään, kun taas pehmeä koira saattaa muuttua käytökseltään paljonkin kokemansa mukaan.

Luonnetestissä koiran kovuutta tarkkaillaan koko testin ajan, ja lisäksi sille on oma erikoiskokeensa: Ohjaajan kanssa kulkeva koira pelästytetään esimerkiksi yllättäen sen eteen nostetun haalarin avulla. Koiraa ei päästetä selvittämään mitä tapahtui, vaan ohjaaja vie sen pois paikalta heti haalarin noston jälkeen. Hetken päästä ohjaaja palaa koiran kanssa tapahtumapaikalle. Pehmeä koira ei tule vapaa-ehtoisesti uudelleen paikalle, vaan tarvitsee houkuttelemista – kova koira puolestaan ei muista tapahtunutta, vaan kulkee reippaasti uudelleen tapahtumapaikalle.

Luoksepäästävyys Tätä ominaisuutta mitataan koiran suhtautumisella vieraaseen, ystävällisesti käyttäytyvään ihmiseen. Koiran tulisi antaa tämän ottaa kontakti ja koskea itseensä.

Suhtautuminen ampumiseen selvitetään testin viimeisenä osuutena ampumalla aina vähintään kaksi laukausta 9mm starttipistoolilla. Koiran tulisi säilyttää toimintakykynsä laukauksista huolimatta.

TESTIN TULOKSET

Kullekin arvosteltavalle ominaisuudelle on määritelty kerroin (1-35), jolla kerrottuna annetut arvosanat muodostavat testin loppupisteet. Kertoimet on määritetty testattavien ominaisuuksien erikoiskokeiden koulutettavuuden peittämiseksi: esimerkiksi koiralle helposti koulutettavan puolustushalun kertoimena on 1, kun taas hermorakenteen kerroin on 35. Poikkeuksena on suhtautuminen ampumiseen, joka arvoidaan vain asteikolla + ja -. Miinus-arvosanat ilmaisevat koiran suhtautuneen pelokkaasti ampumiseen.

Testin loppupistemäärä ei käytännössä kerro lähestulkoon mitään koirasta, vaan tulos on luettava eri osa-alueiden arvosanoista. Testin maksimipistemäärä – 300 pistettä – ei suinkaan ole optimi kaikille koiraroduille. Testituloksia tarkasteltaessa tulee aina muistaa rodun alkuperäinen tarkoitus, ja verrata tuloksia sen vaatimuksiin. Esimerkiksi suurikokoisille seurakoiraroduille testin optimiarvot (suuri taisteluhalu, vilkas temperamentti, kohtuullinen terävyys jne) eivät kuulu, eikä niitä tule testituloksessa toivoakaan.

Millainen tulisi hyvän kotikoiran testituloksen olla?

Toimintakyvyn toivoisi olevan positiivinen; kaikkihan toivovat itselleen rohkeaa koiraa. Katastrofi ei myöskään -1 (pieni) ole, mikäli tämä johtuu käytöksestä muissa testiosioissa – ei yksinomaan arkuudesta.

Terävyys ei saa olla negatiivinen, sillä silloin koiralla ilmenee jäljelle jäävää hyökkäyshalua. Eli se ei palaudu normaalissa ajassa tuomarin lopetettua hyökkäyksen, vaan yrittää purra jo ystävälliseksi muuttunutta uhkaajaa.

Toivottava terävyyden aste on +3 kohtuullinen, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua. Myös +1, pieni on hyväksyttävä tulos.

Puolustushalun arvosanaksi toivoisin +3 kohtuullinen tai +1, pieni. Tätä suuremmat reaktiot +2, suuri -2, erittäin suuri ja -3, hillitsemätön ovat kotikoiralle haitallisia.

Taisteluhalua koiralla tulisi aina olla, muttei kotikoiralla kuitenkaan liikaa. Optimissaan +2, kohtuullinen Hyväksyttäviä ovat vielä +3, suuri ja -1, pieni.

Hermorakenteeltaan negatiiviselle jäävät koirat eivät milloinkaan ole jalostusainesta.

Temperamentille on vaikea antaa optimiarvosanaa. Kotikoirilta voidaan toivoa monenkinlaista temperamenttia rodusta riippuen, mutta varmasti toivottavaa kaikille on että arvosana pysyy positiivisena.

Luoksepäästävyys on edellytys normaaliin koiranpitoon. Kaikkien seurakoirien tulisi suhtautua ystävälliseen ihmiseen rauhallisesti ja tätä pelkäämättä. Toivottavat arvosanat siis +3, luoksepäästävä, ystävällinen ja avoin sekä +2a, luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen.

 Ampumiseen suhtautuminen on tänä päivänä myös tärkeä ominaisuus. Maailma on nykyään täynnä kovia, yllättäviä ääniä, joihin koiran toivoisi suhtautuvan rauhallisesti. Paukkuaran koiran kanssa eläminen on aina haastavaa, eivä sellaista tulisi koskaan käyttää jalostukseen.

Jorma Lankinen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s