Pentutesti

Petolalainen Tuija Kardin tekee miehensä kanssa myös pentutestejä.

Pentutestauksia tehdään yleensä koko pentueelle. Kasvattajan on tällöin helpompi jakaa pennut sopiville ostajille, kun tiedetään mikä pennuista on rohkein, arin, uteliain, toimintakykyisin, taistelutahtoisin, aktiivisin, dominoivin, alistuvin, avoin, kontaktihakuisin, herkin jne.

Testaajan pitää aina olla pennuille täysin tuntematon henkilö, jonka ne näkevät testaustilanteessa ensimmäistä kertaa. Myös testipaikan pitää olla sellainen, missä pennut eivät ole koskaan päässeet käymään, esim. yksi kodin huoneista, johon pennuilta on ollut pääsy aina kielletty. Monet kasvattajat toki tuntevatkin omien pentujensa luonteita, mutta usein testi tuo myös yllätyksiä. Pentu, joka on tutussa ja turvallisessa paikassa rohkea ja rämäpäinen, voikin osoittautua vieraassa paikassa ja vieraiden ihmisten kanssa täysin toimintakyvyttömäksi.

Pentutesti voidaan tehdä 6-8 viikon ikäisille pennuille, suositeltavinta se on kuitenkin tehdä mahdollisimman lähellä 7-viikon ikää.

Eri koiraharrastuslajeihin sopivat eri luonteiset koirat ja ennen kaikkea erilaisille ihmisille sopii erilaiset koirat. Kovan ja temperamenttisen ei kannata ottaa itselleen samaa koiraa minkä hiljainen ja rauhallinen ihminen valitsisi.

Koulutus- ja luonne-eroja on huomattavasti samankin pentueen eri pentujen välillä.

Kreikan IPO & Mondioring MM-karsinta

Olemme nyt olleet pari kuukautta koiriemme kanssa Kreikassa ja tarkoitus viipyä täällä vielä maaliskuun loppuun. Tullut tutustuttua Kreikan palveluskoira-toimintaankin jonkin verran; joulukuun alussa oli heidän IPO & mondioring MM-karsinta Napfliossa, tuossa meidän lähellä ja viime viikonloppuna IPO-koe ja BH sekä heidän kansallinen koe. Oheisesta linkistä hieman lisää näistä tapahtumista sekä kuvia:
IPO ja mondioring

kuvia

Jouluiset terkut Kreikasta!

kortti

Uusittua mainontaa!

Saimme mainontaan uuden kuvan 😀 Näiden ulkomaisten nettikauppojen ja yritysryppäiden aikana piti nostaa sitä omaa profiiliakin jollain tavoin. Vaikka meillekin tulee ulkomailta tavaraa, niin pyrimme mahdollisimman paljon suosimaan kotimaisia toimittajia. Miten se meni ’osta kympillä enemmän viikossa kotimaisia tuotteita’, niin sen vaikutus olikin jo aikamoinen.

 

veda-kotiin-pain_kehys

Petolan tuotevalikoimasta

Ajattelin laittaa muutaman sanan siitä miten tuotevalikoimamme kehittyy, laajenee tai supistuu. Moni asiakas kun tulee myymälään sisään, huudahtaa kuinka paljon tavaraa meillä onkaan. Nyt seuraa paljastus; meillä on minimaalisen pieni murto-osa siitä kaikesta mitä tällä alalla on tarjolla! Suomen mittapuun mukaan, puhumattakaan maailmanlaajuisesti. Tälle alalle tulee koko ajan uusia toimijoita, tuotteita, merkkejä jne. On haastavaa seurata kaikkea mitä tapahtuukaan, ihan maailmalla kuin myös täällä Suomessa. Seuraan toki työni puolesta mitä kaikkea tulee tarjolle (täytyy myöntää ettei kaikki mene ihan työnkään piikkiin…) ja onneksi myös teiltä asiakkailta saa vinkkejä ja ehdotuksia. Arvatkaa, minne suunnistan aina kun reissaan ulkomailla? No tietysti paikallisiin eläintarvikeliikkeisiin 😀 Ihana katsella kaikkia tuotteita, esillepanoja, asiakaspalvelua ja miettiä miten niitä voisi kenties käyttää omassa myymälässä. Toki japanilaisen lähiön eläintarvikeliikkeen valikoima on aika erilainen kuin mitä suomalaisissa vastaavissa. Manhattanin yksityinen eläinboutique, etelä-afrikkalainen ketjumyymälä, Lontoon Harrodsin eläinosasto, Oregonin luomutuoteliike koirille ja kissoille, valikoimaa riittää…

Esimerkiksi nyt pakastevalikoimamme laajenee, tarjolle tulee osa NeuFraun tuotteista. Tämä prosessi lähti liikkeelle ihan asiakkaiden innoittamana. Petolan avautuessa meillä oli kyseisiä tuotteita valikoimissa mutta jostain syystä ne eivät liikkuneet silloin. Nyt katsoimme, että voisimme uudestaan kokeilla niiden menekkiä, kysyjiä oli ilmaantunut mukavasti.

Selvä, päätimme että otamme ne valikoimiin. Ensimmäinen pohdinta oli, että minne ne mahtuvat. Pakastetila on rajallinen. Eli päädyimme siihen, että tarvitsemme uuden pakastimen. Mutta mihin se sijoitetaan? Pähkäilyn päätteeksi siirsimme erään kuivamuonamerkin tuotteet toiseen paikkaan, tiivistimme hyllytilaa ja saimme raivattua tilaa pakastimelle. Sitten mietintään, mistä pakastin. Ihan rahallisista syistä pakko katsastaa käytetyt versiot ensin, loppujen lopuksi pakastinongelma ratkesi suhteellisen helposti. Pakastin on nyt tänään, tätä kirjoittaessani, löytänyt paikkansa myymälässä ja on ensi yönä koekäytössä, tyhjillään.

Olen jo selvitellyt hieman koska saamme tavaraa valmistajalta, heidän tilauksensa saa edullisimmin heidän oman autonsa kiertäessä Turussa. Valikoima on laaja, joten nyt alkuvaiheessa pitää aika sokkona ottaa joitakin tuotteita omaan valikoimaan. Ja muokata valikoimaa tarpeen mukaan kun näemme mitkä tuotteet liikkuvat, mitkä eivät. Yleisesti ottaen joudumme aina miettimään tavaroita tilatessamme, kuinka ison tilauksen laitamme menemään. Liian pienen tilauksen rahtikustannukset nousevat huikeiksi joten yritämme aina kerätä tilattavaa ainakin yli rahtivapausrajan. Tämä toisinaan venyttää tilausvälejä mutta on pakollista. *Ihan offtopicina; kontti Kiinasta Helsinkiin maksaa noin 350€. Kontti Helsingistä Turkuun maksaa noin 250€. Hmmm, kilometrit Kiinasta Hesaan vs kilometrit Hesasta Turkuun?*

Aikaa olemme saaneet tuhraantumaan jo melkein kaksi kuukautta tähän projektiin. Puolustukseksi sanottava, että oli kesälomat ja kaikkea tässä välissä. Mutta joo, parin viikon päästä meillä on NeuFrauta valikoimissa. Vihdoinkin.

Toki aina prosessi ei ole näin aikaa vievä. Vanhoilta toimittajilta kotimaasta jonkun tietyn uuden tuotteen saaminen valikoimiin voi kestää joskus vain muutaman päivän. Jos heillä sitä tavaraa siis on. Myös maahantuojilla samat ongelmat pitkissä tilausajoissa, riittävän ison tilauksen kerääminen jne.

Mutta muistakaa aina ehdotella meille uusia mielenkiintoisia tuotteita! Maailmalta tai meiltä Suomesta.

-Tuija

”Onko teillä kenneli?”

Tätä kysytään usein kun kerron kuinka monta koiraa meillä on. Nykyisin vastaammekin kysymykseen vain: ”riittävästi”.

Miksi niitä sitten on niin monta? Niitä vain on tullut… Kaksi koiraihmistä muuttaa yhteen, kumpikin on kasvattanut koiria, eri rotuja tosin, ja ovat muutenkin koirista innostuneita. Harrastusten kautta lähinnä. Meillä on vielä siitä poikkeuksellinen tilanne, että rotuja löytyy kuutta erilaista, pian seitsemän. Ainoastaan yhtä rotua kasvatan nykyisin, muut ovat muista syistä hankittuja tai  kasvatustoiminnan loppuneen niiden kanssa.

Ymmärrän hyvin, miksi ihmiset ihastuvat yhteen rotuun ja paneutuvat siihen tosissaan ja täydellä sydämellä. Itsekin olen sitä mieltä, että kovin montaa rotua on vaikea hallita kasvatusmielessä, siksi itsellänikin on ollut vain kaksi rotua mitä olen kasvattanut. Mutta kun niitä kiinnostavia rotuja on vaan liikaa 😀  Itse koen erittäin mielenkiintoisena tutustua eri rotuihin nimenomaan sitä kautta, että asuu ja kenties harrastaa niiden kanssa. Myös tietynlainen ulkopuolisuus on joskus etu jonkin rodun parissa, näkee ehkä asiat paremmin kauempaa ja ilman suurta intohimoa. Myönnän itsekin syyllistyneeni ’omissa roduissani’ niihin kuuluisiin vaaleanpunaisiin laseihin ja alkanut pitää jotain outoa täysin normaalina, koska ’se nyt vaan kuuluu tähän rotuun’ jne.

Ja se sana kenneli. Tällä hetkellä meillä asuu kotona vain kaksi jalostuskelpoista narttua eli kasvatustoiminta on aika jäissä, ihan omasta tahdostani. Toki sijoituksessa on monta koiraa, uroksia ja narttuja, mutta ei ole varmaa kuinka moni niistä lopulta päätyy jalostuskäyttöön. Mutta kyllä, kennelnimi löytyy. En silti koe, että meillä on varsinaisesti kenneliä, intressit ovat pääasiassa muualla.

Monikoiraperheen elämä toki eroaa jonkin verran yhden-kahden koiran taloudesta. Kaiken perustana ovat koirat ja niiden arjen sujuminen. Kuinka pitkän ajan voimme olla poissa, kuinka moni koira mahtuu mukaan jos lähdemme jonnekin reissulle, kuka hoitaa koiria sillä aikaa, kenellä on juoksu, ketkä eivät tule toimeen keskenään, ovatko kaikki portit kiinni, ruoka loppu koirilta (suutarin lapsilla ei ole kenkiä -efekti!), siivousta, karvanlähtöä, treenejä, kokeita, testejä, yhdistystoimintaa jne. Kaikki itseasiassa pyörii koirien ympärillä. Varsinkin nyt kun lapset ovat jo muuttaneet omilleen. Ja työkin siis liittyy koiriin ja kissoihin, puoliso yhtä tiiviisti mukana koiramaailmassa.

Mitä tästä kaikesta sitten saa? Muuta kuin karvaisia sohvia, eläinlääkärinlaskuja, purtuja jalkalistoja jne? Olen joskus miettinyt kuinka paljon köyhempää elämäni olisi ollut ilman koiraharrastusta? Enkä nyt tarkoita rahallisesti 😀 Olen tutustunut ympäri maailmaa mielenkiintoisiin ihmisiin, saanut ja voinut matkustella koirien vuoksi eri maissa, tutustunut erilaisiin koiriin ja omistajiin sekä harrastuksiin, oppinut ja edelleen opin koko ajan lisää koirista, uutta tietoa tulee koko ajan. Ja kuten koiramaailmaan kuuluu, en tunne ihmisiä koko nimeltä saati tiedä heidän siviilielämästään mitään. Mutta tunnen heidän koiransa, sen nimen ja miten se on pärjännyt näyttelyissä/kokeissa jne.

Ja mitä tekee koiraihminen päästessään lomalle, joka ei liity koiriin mitenkään? Nukkuu. Ilman, että tarvitsee miettiä ja kuulostella, kuka koirista nyt haukkuu, oksentaa tai muuten vaan pohtia mikä outo ääni nyt kuuluu alakerrasta, tuhotaanko siellä paikkoja?

-Tuija sekä lauma: Börte (tiibetinmastiffi), Peikko (amerikanakita), Musti (valkoinenpaimenkoira), Eini (mopsi), Arska, Erkki, Bindy, Bitzy (pk ja lk chihuja) sekä  Jästi (saksanpaimenkoira)

P.S On meillä toki vielä pari kissaa sekä syyrialaista hamsteria…

lauma

Petolan oma blogi aukeaa pian!

Tänne on tarkoitus keräillä kirjoituksia kaikenlaisista lemmikkimaailman asioista, jotka mietityttävät, puhuttavat, muuten vaan kiinnostavat jne. Kirjoittajina toimivat petolalaiset eli Tuija, Tiina, Jenna, Janika sekä Jenni. Joskus toivottavasti joku vieraileva tähtikin.

Petoraati taasen koostuu asiakkaistamme, jotka ovat suostuneet koe-eläimeksi ja täten testaavat alan uutuuksia sekä kirjoittavat niistä mielipiteensä muiden luettavaksi.

Terkuin,

Tuija